Syyllinen! En hoida lastani 3-vuotiaaksi kotona
Huono Äiti sai avautumisen: ”Oonko mä huono äiti, kun vien 1v 8 kk ikäisen taaperon päiväkotiin 6,5 h päivässä…?
Asia on hyvin vaikea itselle, erityisesti kun täällä netissä tehdään kokoajan uusia postauksia sanoin ”sydämeni särkyy kun näen alle 3 v päiväkodissa” tai ”alle 3 v lapset eivät kuulu päiväkotiin missään tapauksessa!”
Taaperon kanssa koko päivät kotona olleet usein hyvin pitkiä. Vaikka rakastan lastani maailman eniten, onko se silti väärin kaivata töihin ja omaa aikaa? Päiväkodin aloituksen päätös tuntui vaikealta vaikka myös haluan uskoa sen tekevän meidän koko perheelle hyvää. Taapero saa kasvatusta ja kavereita sieltä, minä saan hengähdystauon itselleni ja työlleni ja uskon ja toivon että jaksan enemmän olla sitten päiväkodin jälkeen enempi läsnäoleva äiti.
Mutta näiden sosiaalisen median postausten vuoksi olen itkenyt monet itkut ja se on saanut minut tuntemaan täysin huonoksi äidiksi, kun vien lapseni päiväkotiin, enkä pidä vähintään 3 vuotiaaksi asti kotona. Kaipaan paljon enemmän vertaistukea, uskoa ja tsemppiä kuin syyllistämistä päiväkodin aloitusta varten. ”
Nimimerkillä huono äiti(kö)?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Jos itsestä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, niin tod.näk. on.
Kotona jos on lapsen kanssa, kannattaa käydä muskareissa, kerhoissa, tapahtumissa yms. lapsi mukana. 4 seinän sisään ei pidä jäädä. Lapsikin jää jäälkeen muista.
Et todellakaan ole huono äiti. Esikoiseni täyttää juuri 3v ja yllätyn viikottain siitä, miten taitava hän on niin monessa asiassa! En usko, että hän olisi lähellekään yhtä näppärä sormistaan tai omaisi yhtä laajaa sanavarastoa, jos hän olisi ollut kotona kanssani koko tämän ajan. Hän meni päiväkotiin tasan vuoden ikäisenä, eikä olla kyllä kaduttu päätöstä. Rakastan lastani yli kaiken, mutta en pystyisi olemaan hänen kanssaan kotona kaikki päivät.
Itse ratkaisin asian niin etten enään seuraa sosiaalisen median kanavia! Johan alkoi helpottaa!
Jaksaa, jaksaa… Sanot vaan, että aloittaja on huono äiti… Hienoa, että olet niin loistava äiti, että teet nämä asiat itse loistavasti. Me jokainen saamme hoitaa lapsemme miten haluamme. Myös nuorempana hoitoon laitetut lapset kasvatetaan rakkaudella, kun vanhemmatkin voivat paremmin. He saavat myös hyvän kiintymyssuhteen vanhempiinsa. Yhtä lailla suhde voi olla huono, kun vanhemmat pitää lapsen kotona pitkään ja äiti on esim. väsynyt ja stressaantunut kotona ja on vaikkapa rahapulaa.
Et ole huono äiti, eikä muiden mielipiteistä tarvitse muutenkaan välittää, jos tiedät, että ratkaisunne on koko perheen hyväksi.
Vanhoina ”hyvinä” aikoina vanhempia sisaruksia ja isovanhempia käytettiin lastenhoidossa apuna, jolloin vanhemmilla oli mahdollisuus käydä töissä/saada omaa sitä kuuluisaa omaa aikaa näin halutessaan. Nykypäivänä mahdollisuudet tällaiseen apuun ovat monen kohdalla rajalliset.
Omalla kohdallani joiduimme laittamaan ensimmäisen lapsen jo yksivuotiaana päiväkotiin, koska jäimme mieheni kanssa molemmat työttömäksi korkeiden asuntolainakorkojen aikaan. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin, vaikka pahalta se tuntuikin. Saimme lähipiiriltä paljon kritiikkiä asiasta, mutta olimme kuitenkin sitä mieltä, että oli tärkeää pystyä maksamaan laskut ja lainat, jotta meillä pysyisi katto pään päällä.
Olen myös sitä mieltä, että vanhemmuuden ei tarvitse olla pelkkää uhrautumista. Jos sinä voit hyvin siitä, että saat tehdä töitä ja jaksat sen vuoksi olla parempi vanhempi, niin sehän on vain hyvä juttu. Yhteinen aikanne kotona on varmasti laadukkaampaa, kun sinä voit hyvin.
Ehkä sinun olisi parempi jättää itseäsi ahdistavat postaukset lukematta.
Tsemppiä!
Jaksaa jaksaa nimimerkille: eiköhän ennen pieniä pistetty isompien sisarusten vahdittavaksi. Ja jos ennen elämä oli kovaa, niin kyllä nykyään ihmisellä on oikeus myös omaan aikaan.
Jaksaa jaksaa-nimimerkki: Olen samaa mieltä kanssasi. En veisi alle 2v hoitoon ollenkaan. Ei se päiväkotien ”kasvatus” niin laadukasta ole, että pieni sinne kaipaa. Joutuu vaan muun ison lauman kanssa kilpailemaan huomiosta. Ja henkilöstöä aivan liian vähän. Kyllä tuon ikäinen vielä parhainta kasvatusta saa vanhemmiltaan, jos kaikki perheessä muuten hyvin. Pieni taapero on vaan hetken taapero, enkä haluaisi menettää sitä aikaa viettämällä jatkuvasti töissä ja ”omalla ajalla”.
Laitan aina huomioon sen miten ennen vanhaan jaksettiin hoitaa lapsia ja niitä oli paljon eikä mistään saanut apua jos sai ei huolittu apua, naiset jaksoivat ja pakko se oli jaksaa. Nykyään äidit hajoaa jos eivät saa jatkuvasti omaa aikaa. En lähde sanomaan että aloittaja on huono äiti mutta on tutkittu juttu että lapsen kiintymyssuhde äitiin kestää tuon 3 vuotta, lapsi hämmentyy ja ikävöi äitiä ja ihmettelee missä äiti on kun jatkuvasti vieraassa paikassa. Äitien pitäisi jaksaa vaan omaa lastansa hoitaa.
Et todellakaan ole huono äiti. Teillä yleensä ja etenkin sinä teet lapsen hoitamisen kanssa just niinku teille parhaiten sopii. Se ei kuulu muille.
Et ole kamala tai huono äiti, itse vein 10 kuukauden ikäisen lapsen päiväkotiin. Ensin piti olla lapsen kanssa kotona niin, että hän on 1,5v mutta töistä tuli tarjous joka vei uralla eteenpäin. Niinpä päädyin menemään töihin aikaisemmin ja lapsi päiväkotiin. Ensimmäisen 2kk oli 7h päväkodissa, jonka jälkeen ollut 9h päiväkodissa.
Lapsi on hyvinkin sosiaalinen ja tykännyt alusta asti olla päiväkodissa. Siellä saa ikäistään leikkiseuraa ja ystäviä.
En nähnyt mitään väärää laittaessani lapsen hoitoon, toki jälkeenpäin itseäni on alkanut hiukan harmittaan että lapsuus kotona yhdessä jäi lyhyeksi, mutta toisaalta ehdimme kotona touhuta paljon töiden ja päiväkodin jälkeenkin. Enkä kuitenkaan koe etten olisi nähnyt koko lapsuutta ja kokenut kaiken mitä silloin kun lapsi olisi ollut kotona 🙂
Et ole. Itsekin vein 1v 9 kk. Ihmisen on tehtävä töitä niin ei ollut vaihtoehtoja. Mutta kyllä se surkeeta oli. Joka kerta hakiessa lapsi istui kuralätökössä koska ei vielä kovin hyvin paksuissa ulkohaalareissa ja kuravaatteissa pysynyt pystyssä. Hoitajat jutusteli keskenään kauenpana. Sitä en tiedä vaikka oisi istunut kaikki ulkoilu hetken märässä maassa 🤒
Meillä molemmat lapset menneet 1v 3kk ikäisenä päiväkotiin ja minun kokemukseni on hyvä. Itse jaksaa ja haluaa olla paljon paremmin henkisesti läsnä.
Lapset saavat päiväkodista kavereita / ikäistään seuraa ja myös sellaista kasvatusta mitä kotona ei saa. Meillä kaikilla omat vahvuudet ja heikkoudet. Kotona vanhemmat eivät millään voi osata ja haluta panostaa kaikkiin osa-alueisiin.
Ja ovathan päiväkodissa kuitenkin ammattilaisia.
Toki isossa kaupungeissa varmaan haastavampaa kun päiväkotimaailma tehostetumpi ja ryhmät isommat. Meillä lapset aloittivat pienemmällä paikkakunnalla ryhmiksessä. Se oli täydellinen perhepäivähoidon ja ison / monen ryhmän päiväkodin välimuoto. He olivat aloittaessaan pienempiä kuin sinun, joten uskon pian 2v:n pärjäävän ns normi päiväkodissakin. Jos ei nyt aivan ylisuuri ryhmä ole.
Kannattaa muistaa, että muutokset aina ensialkuun kuormittavat. Ja lopullinen vaikutus näkyy vasta vähän myöhemmin. Ei siis ole yhtä rasittavaa koko aikaa kuin mitä ekat viikot voi olla.
Kai se nykyään on harvinaisempaa pitää lapsi 3v asti kotona. Olen huomannut, että jotkut jopa pyrkivät perustelemaan, miksi esim. 2v isosisko on kotihoidossa vauvan kanssa. Tästä olen päätellyt, että normi on nykyisin laittaa alle 2v hoitoon. Ikään kuin laiminlöisi lasta kun ei laita hoitoon. Ei alle 3v saa päiväkodista mitään, mitä ei kotonakin saisi. Mutta jos vanhemmat ovat töissä niin tietenkin lapsi on hoidossa sen ajan. Eihän siinä mitään ihmeellistä ole. Hyvin siellä pärjäävät.