Tällaista on aistiyliherkän lapsen ruokailu
Poikani ei ole koskaan maistanut mustikkaa, vadelmaa eikä mansikkaa. Maistamattomien ruokien lista on muutenkin loputon. Karkkia, kakkua tai vaikkapa rusinoita poikani ei syö lainkaan! Hän ei käytännössä koskaan syö mitään lastenkutsujen pöydästä.
Lapsellani on todettu aistiyliherkkyys, josta tämä johtuu. Hän ei halua maistaa ruokia, jotka ovat epäilyttäviä eli saattaisivat maistua ja tuntua suussa oudolta. Enkä halua pakottaa häntä syömään ruokia jotka arveluttavat. Tottakai kaikkea olisi hyvä maistaa ja kannustamme siihen.
Poika syö kyllä riittävästi, kunnon ruokaa voi mennä kolmekin annosta. Riittävä ruoan määrä mietityttää siksi, että poika käytännössä juoksee joka paikkaan koko ajan ja muutenkin kiipeilee eli energian kulutus on posketonta!
Poika rakastaa kaikkein eniten hampurilaisia, hän söisi niitä vaikka joka ikinen päivä aamusta iltaan! Lisäksi hänelle maistuvat hodarit, kananugetit ja lihapullat. Lemppareita ovat myös itsetehdyt makaronilaatikko, jauhelihakastike/nakkikastike pastalla. Myös kana eri muodoissaan ja ihan pihvit maistuvat. Yhdessä vaiheessa poika ei syönyt mitään muuta kuin pihviä ja paljon!
Lihaa lapselle uppoaa, mutta kasvisruokien kohdalla pitää ennakkoluulojen takia hiukan jekuttaa. Hiilareiden syömiseenkin pitää kannustaa. Väite, että niitä syömällä kasvaa Hulkiksi, toimii aika usein!
Jossain asioissa kokeilunhalua riittää: Poikani on syönyt kiinalaista, thaimaalaista, intialaista ja nepalilaista. Lisäksi hyvin hänelle uppoavat pizza ja kebab. Makeista herkuista lapsi kelpuuttaa pikkupullan ja satunnaisesti suklaan tai vaniljajäätelöpuikon.
Ylin kuva Erol Ahmed.
Kaikki yhtään haastavampi ruoka pitää pilkkoa pieniin paloihin. Nyt varotaan myös heiluvaa ylähammasta, jonka poika ei haluaisi koskaan irtoavan.
Aistiyliherkän lapsen kanssa pitää keskittyä siihen, että lapsi saa syödyksi tarpeeksi ruokaa ja tarpeeksi monipuolisesti. Tässä vaiheessa en voi ideologisoida ruokaa. Vanhempana hän voi sitten itse tehdä eettiset ratkaisunsa ruoan suhteen.
Toki kaikki olisi helpompaa, jos poikani olisi kaikkiruokainen mutta pitäähän elämässä olla haasteita!
Nimim. Huono isä
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 57 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kannattaa nyt moni, katsoa peiliin kun lukee näitä kommentti kenttiä! Google voi auttaa näissä yliherkkyys. Se on valitettava totuus kun on nepsy lapsi. Ruoka on pilkottava pieneksi. Sekä lapsi syö sen tutun ruoan mielummin kuin vierasta. Jokainen lapsi on erilainen ja maku koostumus, tuoksu, muoto ja väri saattaa olla ratkaiseva tekijä. Vanhemmat tekevät kyllä kaikkensa oman lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Isoäidin 7 lapsenlapsen kokemuksella voin sanoa, että aistiyliherkkyys ei ole nirsoilua. Eron voi havaita kuuntelemalla lasta. Aistiyliherkkä lapsi voi esim. kieltäytyä kategorisesti tietystä ruoasta tai hedelmistä ja marjoista ilman, että siihen on muilla ns. järjellistä syytä. Tyrkyttäminen tai pakottaminen ei auta. No, juksaamalla voi kokeilla ja siihen halpaan nirsoilija menee helpommin kuin aistiyliherkkä. Ihmiset syntyvät erilaisilla ominaisuuksilla. Kuunteleminen, kokeileminen ja ymmärtäminen helpottaa elämää.
Kunnon ruokaa voi mennä kolmekin annosta. No, meillä on aika eri näkemys siitä mikä on kunnon ruokaa.
Itse lapsena koulussa oksensin vitavellin kerran lautaselle. Ei tarvinut sen jälkeen sitä syödä. Söin vähän, en ollut kronkeli mutta sairastelin, risat isot ja ns.rasitusastma. Allerginen sitrushedelmille ja voimakkaille hajuvesille, siihen aikaan ei tutkittu. Aikuisiässä selvisi laktoosi-intoleranssi ja keliakia. Ihan viime kuussa menin taas ravintolaan syömääm, itämaiset kokit töissä. Laittoivat jotakin maustetta joka minun suussani haisi ja maistui kuin mädät hampaat. En pystynyt syömään kuin salaatin. Olin epäillyt samantuoksuisista ulkomaisista opiskelijoista huonoa hammashygieniaa.
Näköjään oli mauste. Ravintola ei hyvittänyt. Eikä kohdallani ole kyse rasismista tai uusien makujen pelosta. Olen syönyt jopa Karibian tuntemattomia kansallisruokia. Ja ruoka-allergian takia on pakko syödä sitä mitä pystyy jos se ei tee kipeäksi.