Tapaako vanhempi lasta enemmän, jos vaadit sitä pontevasti?
Psykologiset ja perheoikeudelliset tutkimukset osoittavat, että yrittäminen muuttaa toisen vanhemman läsnäoloa muistuttelemalla tai painostamalla on harvoin tehokasta. Päinvastoin, se voi usein lisätä riitaa ja stressiä.
Muistuttamisen hyödyttömyys ja haitat
Tutkimusten mukaan vanhemmat, jotka ovat vähän osallistuvia tai epäsäännöllisiä tapaamisissa, eivät yleensä muuta käyttäytymistään painostuksen tai syyllistämisen vuoksi.
Kirjelmöinti, jankutus ja muistuttelu koetaan usein ahdisteluna tai syyttelynä, mikä saa etääntyneen vanhemman vain puolustuskannalle tai lisää hänen haluaan välttää tilannetta ja kommunikaatiota kokonaan.
Jos vanhempi on vetäytynyt, kyseessä on yleensä hänen oma aktiivinen (vaikkakin epäkypsä) valintansa. Uskomus siitä, että hän ei vain muista tai ymmärrä vastuuta, on usein virheellinen. Muistuttelu ei korjaa motivaation tai sitoutumisen puutetta.
Lisää stressiä ja konfliktia
Jokainen lähetetty viesti tai sähköposti, joka jää vaille vastakaikua tai jota vastaan taistellaan, lisää lähettäjän turhautumista ja stressiä.
Jatkuva yritys saada vastauksia tai saada muutos aikaanpitää yllä konfliktikierroksia ja estää emotionaalisen etäännyttämisen toisesta vanhemmasta. Tällainen kommunikaatio pitää yllä toivoa ja pettymyksen kierrettä, mikä on psyykkisesti erittäin kuluttavaa.
Tutkimukset suosittavat erityisesti korkean konfliktin tilanteissa siirtymistä mahdollisimman neutraaliin, asialliseen ja minimoituun viestintään. Mitä vähemmän on sanottavaa, sitä vähemmän on riideltävää.
Lapsen etu on vakaus, ei toivo
Lapsen kannalta on pitkällä aikavälillä parempi, että hänen elämänsä on ennakoitavaa ja vakaata, vaikka toinen vanhempi olisikin poissa tai tapaisi lasta satunnaisesti.
Selkeys on turvallisempaa: Epämääräinen tapaaminen, jatkuva siirtely ja peruuntelujen toivo ovat lapselle vahingollisempia kuin selkeä tieto siitä, ettei tapaamisia ole tulossa.
Lapsi tuntee vanhempien välisen jännitteen ja konfliktin. Lapsen ei pidä joutua emotionaaliseen pelastajan rooliin, jossa hän tuntee jännitteen siitä, että äiti painostaa isää tai isä painostaa äitiä tai ylipäänsä vahempi painostaa toistaan.
Tutkimuksen suositus: Siirry asialliseen minimiin
Psykologian asiantuntijat suosittelevat vanhempaa, joka kokee kommunikoivansa ”tuuleen” tai ei saa vastakaikua, siirtymään emotionaalisesti irtautuneeseen strategiaan:
Minimoi viestintä: Kommunikoi vain lapsen terveyteen, turvallisuuteen ja koulunkäyntiin liittyvistä asioista. Älä pyri neuvottelemaan tapaamisista, joihin toinen osapuoli ei ole osoittanut aitoa, säännöllistä sitoutumista.
Jos kommunikaatio on pakollista, pidä sävy neutraalina, lyhyenä ja tunteettomana. Älä anna tunteita, jotta toinen ei saa niistä ”energiaa” konfliktiin.
Keskity oman elämän hallintaan: Käytä energia, joka kuluu kirjelmöintiin ja muistuttamiseen, lapsen vakaan ja onnellisen arjen rakentamiseen. Vaikka toinen vanhempi ei tee osaa, voit itse luoda lapselle turvallisen ja ennakoitavan ympäristön.
Tutkimus tukee näkemystä, että toimimattomaan tai reagoimattomaan vanhempaan kohdistettu painostus on hyödytöntä. Se vahingoittaa kommunikoijaa ja ylläpitää epävakautta, joka on haitallista lapselle. Fokus tulisi siirtää pois toisen vanhemman tekemättä jättämisistä ja kohdistaa se siihen, mitä voit itse hallita: lapsen vakauteen ja turvaan.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kenenkään kaveriksi ei voi pakottaa. Ei voi pakottaa myöskään isäksi tai äidiksi. Jos joku ei osaa tai halua, väkisin ei suhdetta lapseen synny.
Etävanhempi painostuksen alla (painostus olla vanhempi ja ottaa vastuu lapsestaan) käyttäytyy kuin lapsi tässä tekstissä 😳
Tai oletetussa kertomuksessa kakaramaisesta, narsistisesta etä-vanhemmasta joka itsekeskeisesti jatkaa omaa elämäänsä välittämättä jälkikasvustaan kuuna päivänä ollen itse täydellinen 😳🤷🤦