Teidän hoitopaikkanne ei ole enää täällä
Pikku ajatusleikki: lähdet viemään lasta lomien jälkeen tuttuun päiväkotiin. Päiväkodissa sinulle kerrotaan, ettette te enää kuulu tänne. Oho, joku unohti kertoa äidille!
”Se tunne kun lähdet viemään lapsia kesäloman jälkeen päiväkotiin. Lapset täynnä intoa ja odotusta nähdä vanhat kaverit, tutut hoitajat sekä mukavat ja turvalliset rutiinit. Koko matkan päiväkotiin iloista puheensorinaa ” onkohan se ja se hoijossa, mitäköhän ne on tehneet kesällä, on ollut jo hurja ikävä kavereita ”. Äitikin jo alkaa täyttyä innosta kuunnellessaan alle kouluikäisten lastensa riemua.
Päiväkodin pihalle saapuessa iloiset huomenet hoitajille ja viemään reput sisälle. Sisälle päästyään äiti ja lapset kohtaavat hoitajan joka kertoo ” teidän hoitopaikka ei ole enää täällä. Kuulutte nyt viereiseen päiväkotiin”. Tyypertyneet äiti ja lapset ohjataan ulos ja lyhyt matka kohti uutta, outoa ja vierasta paikkaa sekä ihmisiä kohti alkaa. Lyhyt matka joka tuntuu monelta kilometriltä. Ainoa tunne joka elää on ihmetys miksi. Miksi tilanne hoidettiin näin.
Äiti ja lapset saapuvat uuteen hoitopaikkaan. Tyypertyneeltä äidiltä kysellään lasten ruoka-aine allergiat, vaippojen tarve, päiväunet ja kuka tulee lapset hakemaan. Äiti vastailee täynnä ihmetystä ja miettii mielessään kuinka voitte siirtää lapseni eriin päiväkotiin mutta lasteni tiedot eivät tunnu liikkuvan. Äiti lähtee kohti päivän menojansa ja jättää ihmetystä täynnä olevat lapset itkemään hoitoon luvaten tulla pian hakemaan.
Äidin ihmetys muuttuu pikkuhiljaa turhautuneisuudeksi, myöhemmin jopa raivoksi. Eihän näin voida toimia! Äidille oli kyllä keväällä puhuttu asiasta, pyydetty äitiä miettimään lasten siirtoa pois vuoropäiväkodista koska sen hetkistä tarvetta ei ollut vuorohoidolle. Äiti kertoi hakeneensa kouluun josta saa tiedon elokuun loppuun mennessä, kertonut haluavansa odottaa siihen asti ettei lasten tarvitse turhaan vaihdella päiväkotia koska kouluun / koulun harjoitteluihin tarvitsee vuorohoitoa. Sekä äidin pätkätyöt ovat vuorotyötä ja jos lapset eivät ole vuoropäiväkodissa kuinka käy töiden. Äidille kerrotaan kuinka lapset ovat äidin koulussa päivisin viettämän ajan toisessa päiväkodissa ja harjoittelujen sekä iltaisin koulussa viettämän ajan toisessa. Äiti kertoo heti ettei ole halukas tuollaiseen pompotteluun.
Äiti alkaa kokea epäuskon tunteen, sen ettei häntä kuunneltu ja hänen kanssaan enempää asiasta keskustelu. Äiti tarttuu puhelimeen, soittelee päättäjiä lävitse, ihmettelee, itkee, raivoaa, tekee kaikkensa. Saadakseen vastauksen ”olipa inhottavasti nyt käynyt ja huonosti hoidettu infoaminen mutta käytäntö kahden päiväkodin yhteistyöstä on hyväksi todettu. ” Ei minkäänlaista selitystä miksi näin on käynyt, ei edes anteeksipyyntöä.
Äiti odottaa ristiriitaisissa tunteissa päätöstä koulussa, jos äiti pääsee kouluun lapset ovat äidin lukujärjestyksestä riippuen kahdessa eri päiväkodissa, kuukausi/ viikko tuolla ja pari täällä äidin opiskelun ajan.
Äitiä vaivaa kysymykset näinkö on nykyään päivähoito järjestetty? Onko tämä lapsen etu? Onko tämä hyväksi lapsen kehitykselle? Mitä ongelmia tämä voi tuoda tullessaan?
Ketään äiti ei tahdo syyllistää, ihmettelee vain ja kerää voimia lasten tuleviin raivareihin, turvattomuuden tunteeseen ja yrittää muistaa viedä lapset oikeaan päiväkotiin oikeana päivänä.”
Terveisin Epätietoinen Äiti
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Itselle (ja kaverille) kävi joskus 70-luvulla koulun kanssa samoin. Ekaluokka käytikn paikassa A, tokaluokalle mentiin onnellisina samaan paikkaan, kunnes siellä sanottiin, että paikka onkin nyt koulussa B. Jotenkin mulla on semmonen muistikuva, että me kaverin kans istuttiin opettajankorokkeella ja odotettiin mitä tuleman pitää. Koulupiirin raja oli muuttunut kesän aikana, ja tämä uusi koulu oli vain kaksiluokkainen, joten ei me oltu siellä kun se vuosi ja sitten siirryttiin taas tähän alkuperäiseen kouluun. Jotenkin hämärästi muistan kuulleeni, että naapuri oli valittanut, että heidän kapsensa ”joutui” tähän pikkukouluun kun me saatiin olla tässä isommassa koulussa. Voi olla että muistan väärin. Ei siitä loppujen lopuksi kauheita traumoja jäänyt, ihmetyttää vain, miksei siitä kerrottu vanhemmille etukäteen.
Jos haluat tietää taustat että miksi tuollainen päiväkotirumba, niin pyydä valituskelpoinen hallintopäätös. Hallintopäätös on tehtävä kirjallisena ja siitä käy ilmi päätöksen taustat. Yleensä jo pelkkä vihjaus että päätöksen haluaa, rauhoittaa ja järkiinnyttää tilanteen. Näin ainakin minun tapauksessa kävi!
Meillä kävi melkeen samalla lailla: Lapset olivat varahoitopaikassa (päiväkodissa) lasten vakituisen hoitajan (perhepäivähoitajan) ollessa kesälomalla. Poika aloittaa ensi viikolla samassa päiväkodissa ”isojen puolella” eskarin palaamatta ollenkaan välissä perhepäivähoitoon ja siirrosta isojen puolelle puhuttiin jo heinäkuun viimeisellä viikolla. Ajattelin, että hyvähän se on, jos pääsee jo vähän niinkuin harjoitteleen eskaria. Sitten päiväkodin hoitaja tiputti pommin: ”Niin mihis tämä teidän pienempi lapsi sitten menee kun isompi siirtyy eskarin puolelle?” Ööh, niin siis tämän pienemmän ois tarkoitus jatkaa tässä samassa päiväkodissa vielä pari viikkoa, kunnes perhepäivähoitaja palaa kesälomalta! Päiväkodin henkilökunnan ilme oli näkemisen arvoinen: ”Eeei meillä kyllä ole lapsen nimeä listoilla..” Yleensä käyttäydyn vähän liiankin korrektisti tällaisissa tilanteissa ja yritän ymmärtää inhimillisiä virheitä, mutta liekö syynä huonosti nukuttu yö vai liian laiha aamukahvi, kun annoin tulla ihan täyslaidallisen, etten todellakaan ala pompottelemaan lasta varahoitopaikkojen välillä. Saman sai kuulla myös päivähoitotoimiston täti ja yllättäen seuraavana aamuna lapsen nimi löytyikin taas listoilta 🙂
Jestas mikä tilanne!!! Nyt on kyllä turhan korrektia toimintaa äidiltä. Kunnan nimi esiin ja päätöksestä vastuulliset vastaamaan idioottimaisesta, täysin lapsen edun sivuuttavasta päätöksestä.
Pitkästä tarinasta vain pieni pätkä: Jopa kouluiässä on mahdollista moinen; koulunvaihtovaiheessa on ilmeisesti aivan ok, että opettaja kertoo pienelle ihmiselle tämän olevan väärässä paikassa. Piiiitkä juttu. Mutta sitäkin syvempi haava. Huoh.
Minulle kävi lapsena samoin- enpäs muistanutkaan sitä!