Terveisiä uusperseestä!!
Missä järjestyksessä uusperheessä kenenkin tarpeita palvellaan? Onko ykkösenä omat lapset, yhteiset lapset vai aikuisten onni? Voiko mitään tasapainoa edes löytää? Uusperhe voi olla onnellinen ja rakastava, mutta mun ja sun lapset aiheuttavat silti ristiriitoja. Toisen lasta saatetaan syrjiä ihan huomaamattakin. Uusperheitä seurannut ja sellaisessa itse elänyt äiti kertoo havaintojaan:
”Kaikenlaisissa parisuhteissa on joitakin ongelmia, mutta uusperheen parisuhdeongelmien aiheet ovat usein syvimmissä tunteissamme ja perimmäisissä arvoissamme: lapsissamme! Uusperheen avio-onnen lunnaat jäävät liian usein uusperheen lasten maksettaviksi.
Hiljalleen olen oppinut huomaamaan jo lyhyellä tapaamisella uusperheiden tulevat (tai jo olemassa olevat) avio-ongelmat. Pieni ele tai äänensävy paljastaa helposti kuka on kenenkin lapsi. Sanat on eri järjestyksessä omalle kuin toisen lapselle. Sanomatta jättäminen on pahinta. Tekemättä jättäminen kamalinta! Taas yksi vanukaspurkki unohtui ostaa… Taas yhdet liikkakamppeet jäi märkänä reppuun, kun muut meni patterille. Kerran kuulin että hyvää yötä tytöt! Pojalle ei toivotettu öitä ollenkaan…
Nämä ovat vain kevyitä esimerkkejä muiden perheistä, oman uusperheeni esimerkkejä en edes kehtaa kertoa… Sillä olenhan nyt onnellisessa parisuhteessa, elämäni miehen kanssa!(?) On täysin luonnollista, että toisen lasta on vaikea rakastaa. Luonnotonta sen sijaan on, miten oman lapsen tarpeet ja tunteet saatetaan painaa villaisella uusperheen onnellisuuden nimissä.
Uudessa suhteessa onnistumisen halu on niin kova, että ristiriitoja tai uusien perheenjäsenten aitoja kohtaamisia vältellään liian kauan. ”Sanotko Rakas noille sinun pienokaisille että ovat vähän hiljempaa”. ”Minä vien Rakas Eetun jatkossakin päikkäriin itse, niin ei tarvitse sinun poiketa työmatkalta…”. Konflikteja vältellään ja hienovarainenkin kritiikki omasta lapsesta riipii biologisen vanhemman sydäntä. Monet vanhemmat teeskentelevät, että lapset itse eivät näitä merkkejä kuule tai ymmärrä.
Ylin kuva Anna Kolosyuk.
Ydinperheessä tällaiset tilanteet ovat täysin erilaisia, kun molempien vanhempien perimmäinen tavoite on myös lapselle kristallinkirkas: se että meidän yhteisellä lapsella on asiat hyvin! Uusperheen avio-ongelmien ydin on niin rakas ja pyhä, että se kääritään usein helpommin käsiteltäviin paketteihin. Mieluummin puhumme erimielisyydestä rahasta-asioissa tai lomanvietto-ongelmista… Jokainenhan ymmärtää, että lapsi ei voi olla ongelma!? Kukaan ei tajua, että en halua maksaa sinun lapsen asumiskuluja, tai että et voi rentoutua kunnolla minun lasten läsnäollessa.
Kun aikuiset jossain vaiheessa heräävät uusperheen todellisuuteen, on kuviossa usein jo myös uusia, yhteisiä lapsia. Minä enemmän ihmisiä, sitä enemmän erilaisia persoonia, erilaisia tarpeita, puutetta ja heikkouksia… Kehnoimmin näissä uusperheissä yleensä klaaraavat väsyneet ja pettyneet aikuiset. Aikuisten tarpeet ja toiveet kun tulisi ”kunnon perheissä” olla aina viimeisenä, vasta niiden vieraidenkin lasten jälkeen.
Moni uuden onnen metsästäjä ei ehkä rikkonut ydinperhettä palvellakseen toisen lapsia nöyrästi ja kiitollisena, tasavertaisina ja rakastettuina omien lasten rinnalla?”
Nimim. Puolet sua
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kiitos kerrankin rehellisestä kirjoituksesta uusperheiden ongelmien ytimestä.
Huh, onneksi ei joka uusperhe elä noin. Täällä mennään ihan suht leppoisasti viiden lapsen kanssa. On sun ja mun sekä keväällä myös yksi meidän. Harrastuksiin kuskataan oli sun tai mun, kaikille sanotaan hyvää yötä. Jokainen saa samanveroiset synttärijuhlat. Varmasti halaan ja suukotan omaani enemmän, mutta se on täysin luonnollista. Minun lapsillani on turvallinen aikuinen elämässä, kuten minä olen turvallinen aikuinen hänen lapsille. Lasten toisten vanhemmat ovat vankasti läsnä. Peleissä, juhlissa ym. ollaan kaikki paikalla, istutaan samassa rivissä ja ollaan yhtä ylpeitä kaikista. En sano etteikö tämä olisi välillä perseestä. Tottakai on. Kaikkien elämä ja arki välillä on. Miks me eletään suht tasavertaisesti arkea, johtuu siitä että möröt om siivottu kaapeista. Asioista puhutaan ja jaetaan samat arvot. Jos lapset voi hyvin, mekin voidaan ja sama pätee toistepäin. Toivon, että jaksetaan jatkaa näin, vaikka ei vaaleanpunaisten lasien läpi katsotakaan.
Mutta tärkeintä on aina intohimoinen rakkaus ja tunne. Ei parisuhde ole mitään hemmetin työntekoa ja tahtotilaa vaan valuvaa rakkautta kuumia suudelmia ja kosketuksia joka yö. Kaikki muut suhteet ovat kulissisuhtteita tavan ja riippuuvuuden vuoksi. Vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä. Kyllä lapset aina sopeutuu.
Aika paljon kannattaisi ottaa selvää ennen kuin yhteen muuttaa. Tosiaankin aikataulut, tulot ja tavat perheissä ovat erilaisia ja ainakaan joululahjat ei tietenkään mene tasan, toiset avaavat kaikki yhdessä paikassa, toiset eri kodeissa. On kalliita ja liian halpoja lahjoja, liikaa ja liian vähän. Hyvällä tahdollakin varustettu joutuu jatkuvasti oman tuntonsa kustannuksella punnitsemaan, kuka joutuu luopumaan totutusta ja aina on syyllinen jonkun pettymyksiin.
Meillä onneksi tilanne on näin parempi kuin, jos olisin yksin lasteni kanssa, mutta vain koska meillä asuu vain toisen lapset. Silti mieheni taistelu omien lastensa näkemiseksi on ollut raastavaa ja kuten kirjoittajakin kirjoitti, kyllä lapset aistivat, mitä tapahtuu.
Toisaalta moni asia opettaa lapsilleni myös sen, että asioista selvitään. Vaikeuksia tulee, mutta ne hoidetaan antamalla aikaa ja tilaa sekä keskustelemalla eikä vihalla, mustamaalaamisella ja katkeruudella. Lapsia ei pidä mielestäni myöskään liikaa suojella elämältä, joka heillä auttamatta on vastassa.
Jotkut ihmiset on niin viisaita, että asuvat eri kodeissa, kun lapset ovat pieniä. Arvostan heitä suuresti! Lapsille voisi näin antaa aikaa sopeutua muutokseen. Kun lapset ovat esim isällään isän kodissa, heillä on silloin isäaikaa, eikä jaettua aikaa.
Miksi ihmeessä pitää perustaa uusperhe nopeasti? Ai niin, kun pitää pukata uutta tulokasta maailmaan. Sitten muutaman vuoden päästä on lisää rikottuja lapsia.
Uusperheen lapset menettävät ensin ydinperheen kodin ja mahdollisesti myöhemmin myös uusperheen kodin. Lapset ovat saattaneet jo kiintyä sisarpuoliin ja jopa puolivanhempaan. Ja taas mennään! Surullista.
Naulan kantaan. Rehellisesti ja aikuisen oikeasti vastuuta kantaen ja pakottamatta muita tekemään itseään onnelliseksi.
Lapsetkin aikuistuessaan kunnioittavat ja kiittävät, jopa tulevat lapsenlapset hyötyvät esimerkillisestä vastuunkannosta.
Paras perintö ja ainut, mistä loppujen lopuksi voidaan nauttia.
Kyllä tämä uusperheily on välillä niin perseilyä. Minun lapsilla ja miehen lapsella on niin eri säännöt kuin vaan voi olla, esim miehen lapsen ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä koska ne ei ole lapsen hommia mutta minun lasten pitää osallistua kaikkeen. Mies perustelee asiaa sillä kun hänen lapsi on joka toisen viikon äidillään kun minun lapset ovat joka toisen viikonlopun ehkä poissa. Asutaan miehen omistamassa talossa.
Niin makaa kuin petaa.
Olet vain etsinyt omaa onneasi ja uhrannut lapsesi siinä hässäkässä. Ja uhraat edelleen, kun et puolusta.
Ymmärrän sua niin hyvin.
Meillä sitten taas miehen lapset on meillä vko-vko ja mun lapset vaan lomilla vko-vko. Muuten ovat meillä vaan joka toinen viikonloppu. Silti meillä on tuo sama asettelu. Yritän pitää kiinni niistä vanhoista säännöistä mitä meillä lapsien kanssa kotitöiden yms osalta oli ennen kuin muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen 3,5 vuotta sitten. Mun lapset hoitaa omat huoneensa,auttaa kotitöissä(vie roskat ja tyhjentävät tiskikoneen pyytämättä,vaihtavat itse lakanansa ja pesevät välillä jopa vessoja tai imuroivat jos pyydän)
Mitään muuta napinaa en ole vuosien varrella kuullut kuin että miksi nuo kaksi muuta ei joudu tekemään mitään. Ja sepäs onkin aina oikein hyvä kysymys.
Miehen lapsi viikot mennään täysin lasten ehdoilla ja mies palvelee niitä minkä kerkiää. ”Innolla” odotan mihin tämä vielä menee kun miehen lapset ovat teini-iässä :/
Sehän on ihan selvä. Miehesi lapsilla ei ole esim. kotiin tulo aikoja. Ja jos miehesi lapset rikkoo sääntöjä niin mitään seuraamuksia ei tule. Kaikki ohitetaan päätä silittäen. Tiedän tasantarkkaan miten syvältä se epätasaarvo on.
Luokanopettajana näin monen pienen lapsen kärsimyksen uusperheen jäsenenä. Katkeruutta herätti esimerkiksi se, että kymmenvuotiaan piti ”isän kotona” noudattaa samoja nukkumaanmeno- ym. sääntöjä kuin äitipuolen kolmevuotiaan.
Toive siitä, että vanhemmat sittenkin vielä palaisivat yhteen oli lähes joka lapsella.
Uusperheet ovat todellakin lähes aina uusperseitä.
Jep, paremmin sujuu nyt erossa ja ei tarvitse kuunnella sitä, miten tekee kaiken exän eli miehen aikaisemman lapsen äidin mukaan. Yhteinen aika esim oli hänen mielestään lapselta ja isältä pois, olisi pitänyt vaan olla isi ja heidän lapsi. Joululahjat laskettiin ja äiti manipuloi lapsen pahoittamaan mielensä jos toiset sisaret saivat ainoassa paikassa enemmän lahjoja kuin hänen kullannuppunsa. Ja heillähän joulu vietettiin myös äidillä, missä oli omat lahjansa. Nyt ei tartte kuunnella sitä moskaa ja saavat olla ihan vain isi ja hän.
Kylläpä kirjoitit osuvasti naulan kantaan.
Eri edut: Kun on miehen lapsi, äidin lapsi ja yhteinen lapsi. Isukki sanoo lapsilleen, että lähdetäänpäs pizzalle. Äidin lapsi jää tuhkimoimaan kotiinsa.
Eri säännöt: äidin lapset komennetaan siivoamaan, isän lapsi huutaa vastaukseksi: sinä et ole minun vanhempi. Tee itse. Minua et komentelee.
Noita aikoja on luvassa, ellei perhettä kasvata yhteisin säännöin. Jopa sinne expuolisoiden koteihin yhteisymmärryksessä rauhaa rakentaen.