Tosi putkeen meni viikonloppu

Huono Äiti sai avautumisen: ”Perjantaina kello 16 olin vielä voimissani. Olin se nainen, joka aikoi valloittaa maailman – tai ainakin eteisen vaatehuoneen. Olin laatinut mielessäni listan, joka olisi saanut armeijan vääpelinkin kadehtimaan tehokkuuttani.

Tässä oli suunnitelma:

Vaatehuoneen täyssiivous: Kaikki Konmaritetaan, viikataan ja värijärjestetään.
30 pyykkikoneellista: Pesu, kuivaus, silitys ja kaappiin vienti. (Kyllä, laskin että se on mahdollista, jos en nuku).
Tarmokas ulkoilu: Vähintään kymmenen kilometrin reipas marssi raikkaassa ulkoilmassa koko perheen voimin, posket punaisina ja lapset nauraen.
Kulttuuria ja laatuaikaa: Museokäynti (koska olemme sivistyneitä), elokuva (ilman karkkia) ja syvällistä keskustelua parisuhteen tilasta.
Seksiä: Sellaista kuin elokuvissa, tai ainakin sellaista, missä kukaan ei nukahda kesken kaiken.
Meal Prep: Koko ensi viikon terveellisen ruokalistan suunnittelu ja esivalmistelu luomuraaka-aineista.
Sokerina pohjalla: Joogaharjoitus, kynsien lakkaus ja kellarin järjestely.

Todellisuus ja realismi

Lauantaina heräsin ja tajusin, että vaatehuoneen siivoaminen vaatisi sen, että nousisin ylös. Joten siirsin aloitusta sunnuntaille. Sunnuntaina siirsin sen ensi vuoteen.

Pyykkikone pyöri kerran. Ne vaatteet ovat siellä koneessa edelleen. Ne haisevat jo vähän märältä koiralta, joten joudun pesemään ne maanantaina uudestaan. Tai tiistaina. Tai sitten ostan kaikille uudet alusvaatteet.

Ulkoilun sijaan avasin kerran ikkunan, kun uunipitsa paloi pohjaan. Se oli viikonlopun ainoa kosketus raikkaaseen ulkoilmaan. Perhe pysyi hengissä valmisruoilla, ja ”ruokalistan suunnittelu” tarkoitti sitä, että mietin viisi minuuttia, minkä makuista nuudelia söisin seuraavaksi.

Parisuhdelaatuaika? Me makasimme miehen kanssa sohvalla kuin kaksi rannalle ajautunutta mursua. Katsoimme telkkarista jotain sarjaa, jota kumpikaan ei jaksanut seurata, ja ainoa fyysinen kontakti oli se, kun yritimme potkia toisiamme kauemmas, jotta molemmilla olisi enemmän tilaa sipsipussille. Seksi? Olisi vaatinut liikaa lihastyötä. Sitä paitsi molemmilla oli jalassa ne samat pieruverkkkarit kuin perjantaina.

Sitten tuli se hetki. Se viikonlopun suurin urheilusuoritus. Päätin tehdä yhden punnerruksen. Ajattelin, että jos teen edes yhden, olen parempi ihminen.

Menin lattialle. Pääsin alas. Siihen jäin.

Se epäonnistui. Makasin siinä olohuoneen matolla ja tuijotin pölypalloja (jotka minun piti imuroida jo lauantaina) ja tajusin, että punnerrus vaatii lihaksia, joita minulla ei ole enää olemassa. Makasin siinä varmaan viisi minuuttia, kunnes lapsi tuli kysymään, olenko kuollut vai leikinkö mattoa. Telkkarista sentään tuli hiihtoa.

Joten tässä sitä ollaan. Sunnuntai-ilta, vaatehuone on edelleen kaaos, pyykki haisee ja seksi on kaukainen muisto nuoruudesta. Mutta hei, me kaikki olemme hengissä. Se on kai se tärkein suoritus, eikö?

Kertokaa, että jollain muullakin meni viikonloppu ihan päin mäntyä? Onko siellä muita mattona makaavia?

Nimim. Vahva suoritus

Ps. Tilaa Huonon Äidin hauska uutiskirje! Ihan on ilmaista hupia suoraan sähköpostitoimituksena. Tilaat tästä linkistä. 

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.