Huono Äiti sai avautumisen: ” Muistatteko sen pienen käden, joka tarttui tiukasti sormeenne? Sen haalistuneen piirustuksen, joka roikkuu edelleen jääkaapin ovessa? Näitä asioita kukaan muu ei ymmärrä samalla tavalla kuin äiti. Nyt vanhin lapseni muutti pois toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ja talo on aivan liian hiljainen. Huoneessa, jonka ohi kävelen monta kertaa päivässä, ei enää loju vaatteita lattialla, eikä sängyssä nuku teini-ikäinen, joka heräisi aamulla puoli kahdeltatoista.

Kaikki sanovat, että tämä kuuluu elämään. ”Onneksi lapsella on nyt oma elämä”, ”Nyt teillä on miehesi kanssa taas aikaa toisillenne”, ”Tämä on luonnollinen kehitysvaihe”. Nämä lauseet tuntuvat aivan tyhjiltä. Ne on lausuttu ehkä parhaassa tarkoituksessa, mutta ne eivät lohduta. Totta kai olen iloinen lapseni puolesta, mutta se ei poista tätä tuskallista tyhjyyttä, joka kalvaa sisälläni. Mieheni yrittää parhaansa, hän ostaa kukkia ja ehdottaa viikonloppumatkoja. Hän on ihana, mutta hän ei voi koskaan ymmärtää. Hän on ollut isä, mutta minä olen ollut äiti.

Äitinä oleminen ei ole vain rooli, se on koko olemassaoloni ydin. Elämäni on ollut alusta asti lapsilleni omistettu. Olen siirtänyt omia unelmiani ja asettanut lapseni aina etusijalle. Olen itkenyt, kun he ovat itkeneet, ja nauranut, kun he ovat nauraneet. Olen tehnyt tuhansia uhrauksia, joita kukaan ei edes huomaa. Ja nyt, kun tämä äidin rooli on pienenemässä, minusta tuntuu, että koko elämäni on ollut tarkoitukseton. Mitä minä olen ilman äitiyttäni?

Joskus tunnen syyllisyyttä. Pitäisikö minun olla vahvempi? Eikö minun pitäisi ajatella lapseni onnea enemmän kuin omaa suruani? Mutta en voi. Tämä tunne on liian suuri. Sanotaan, että lapset ovat pieniä vain kerran. Se on totta, ja nyt minun on elettävä sen tosiasian kanssa, että se kerta on ohi. Jään nyt yksin tyhjään taloon, ystävien onnellisten neuvojen ja mieheni lohduttelujen keskelle, ja yritän löytää uuden syyn elää. Ja toivon, että joku toinen äiti ymmärtää, ettei se ole ollenkaan helppoa.”

Nimim. neuvoja pliis

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

22 vastausta artikkeliin “Tyhjä pesä ja tyhjä sydän”

  • Mummo, eläk. sairaanh. sanoo:

    Joku ajattelija on sanonut; emme tee lapsia itseämme varten vaan elämää varten.
    Minäkin olen äiti. Kaksi olen vilkuttanut maailmalle ja kaksi pientä poikaa Taivaan Isän huomaan.
    Toivon sulle voimia tähän murrosvaiheeseen ja toivon iloa ja valoa elämääsi. Anna surun tulla silloin kun se tulee ja ota ilo vastaan kun on sen aika

  • Niisku sanoo:

    Joskus asiat ovat vain liian suuria käsittää. Silloin olisi hyvä pysähtyä hetkeksi. Ehkäpä jokin terapiamuoto, kuten taideterapia voisia auttaa sinua löytämään taas elämästäsi niitä pieniä iloja.