Vaikea valinta: ex joka lupaa muuttua vai mahdollisuus omaan onneen?
”Olen suuren perheen äiti. Erostani on jo useampi vuosi. Eromme suurimpia syitä olivat exäni alko-ongelma ja hänen tapansa elää kuin poikamies. Hän oli kuin yksi lapsi lisää. Nyt olen tutustunut mieheen josta pidän. Hän ei ole säikähtänyt isoa perhettäni eikä siihen kuuluvia haasteita. Emme tunne vielä kovin hyvin, jotta osaisin sanoa tuleeko tästä mitään vai ei. Toisaalta mahan pohjassa kutkuttaa, toisaalta ymmärrän realiteetit lasten (hän myös yh) suhteen. Sen ettei uusi suhde ja rakkaus ole minä edellä menemistä vaan tässä on monta osapuolta. Ja se onkin suurin huolenaihe.
Lusikkansa soppaan heittää sitten myös exäni, joka mustasukkaisuudessaan haluaa minut takaisin. Hän on pohtinut syntyjä syviä ja ymmärtänyt nyt mitä on menettänyt. Hän haluaa muuttua. Heittää juomat nurkkaan, ja muutkin rientonsa, ja alkaa elää perheen pään asianmukaista elämää. Oli pitkä pitkä aika, jolloin toivoin ja rukoilin, että hän olisi ymmärtänyt tämän asian. Aika, jolloin toivoin hänen näkevän minut ja erityisesti lapsensa. Mutta ei. Nyt tilanne onkin toinen kun kuvioissa on toinen mies.
Olen pohtinut tätä asiaa ja paljon. Luotanko exäni haluun muuttua ja antaa hänelle mahdollisuuden- sen sadannen. En itseni takia vaan lasteni takia. Minun haavani ovat niin syvät, ettei siellä rakkautta häntä kohtaan enää ole. Mutta tulemme hyvin toimeen kun aika on seesteinen. En luota häneen ja kokemukseni huutaa, että hän tulee vielä satuttamaan minua. Vai annanko mahdollisuuden uudelle ystävälleni vaikka kahden perheen yhteensovittaminen ei ehkä koskaan onnistuisi. Tai meistä ei muutenkaan tulisi ehkä mitään. Mutta tässä on uuden alun ja mahdollisuuden makua. Toki voin saada kynsilleni ja pahasti tästäkin suhteesta, mutta onko se riskin arvoinen?
Olen elänyt pitkään lasten etu edellä ja joskus sitä on kaivannut myös itselleen jotakin. Lasten etua en halua unohtaa edelleenkään ja valitsen heidät itseni yli. Siksi olen miettinyt myös yh:na pysymistä joskin exän kanssa on pakko olla tekemisissä kuitenkin. Jeesiä äidit tähän tilanteeseen, kiitos!”
Nimim. Minne laivani seilaa
Artikkelikuva Jon Tyson.
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 35 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
En ymmärrä miksi pitäisi jo tuossa vaiheessa alkaa mitään perheitä sovittaa yhteen, nauttis vaan treffailusta. Ei miehen kanssa ole pakko asua! Exä voi olla exä ja silti isä. Ei tarvitse myöskään exän kanssa asua.
Taas vanha juttu, ihan turha antaa neuvoja 3 vuoden takaiseen soppaan.
Ex haluaa vain hallita mustasukkaisuudessaan. Tosin jos mietityttää, pitäisikö palata yhteen, ei vielä taida olla aika uudellekaan ainakaan yhteen muuttaa. Katselkaa rauhassa. Asukaa erillään tutustukaa kunnolla ja eritoten tutustuttakaa Lapset kunnolla kyläilemällä lasten kanssa toistenne luona ihan yötä myöten. (sopu sijaa antaa) vasta silloin näette miten toinen elää omiensa ja sinun lastesi kanssa.
Ex:lle antaa mahdollisuuden olla isä ja tavata lapsia jos hän on juomisen jättämässä. Se on se mitä lasten takia kannattaa tehdä.
Lasten vuoksi ei missään tapauksessa kannata ottaa ex:ää takaisin parisuhteeseen, se olisi tosi väärin lapsia kohtaan jotka ovat jo ilmeisesti eron läpikäyneet ja ansaitsevat rauhallisen perhe-elämän ja terveen mallin parisuhteesta tai siitä että ilman parisuhdettakin voi olla onnellinen.
Oman itsesi vuoksi ei missään tapauksessa pidä palata suhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta. Toisaalta en olisi myöskään kiirehtimässä uusperheeseen kosks ilmeisti tunteita ei niin vahvasti ole tuohon uuteen mieheenkään jos häntä tapaillessa olet harkitsemassa yhteenpaluuta ex:n kanssa.
Itse siis asuisin ihan rauhassa yksin lapsineni ja jos tuo uusi mies kuitenkin kiinnostaa voisi häntä tapailla ilman yhteenmuuttamista ja uusperhekuvioita. Jos molemmilla on jo lapsia valmiina ei näidenkään arkea kannata sotkea muuttamalla yhteen heti kun joku mies tuntuu kivalta, mutta tosissaan seurustella ja tutustua voi ihan rauhassa ja antaa ajan näyttää.
Tärkeintä jättää pois se ajatus että siinä olisi pakko olla joku mies ylipäätään, nähdä itsensä ja lapset ehjänä perheenä noin.
Hei, sinulla on kinkkinen tilanne edessäsi. Niinkuin täällä jo sanottu, sinä itse tiedät parhaiten lopulta, mitä tehdä.
Sinuna ottaisin huomioon sen, että mustasukkaisuudesta ihminen lupaa ja tekee monia asioita, eikä sen taustalla ole useinkaan rakkaus vaan omistamisen halu sekä oma epävarmuus ja huonommuuden tunne. Ei ehkä asioita, joiden voima kantaa isoon muutokseen pitkässä juoksussa.
Sanot myös, että sinulla ei riitä enää rakkautta exääsi kohtaan. Haluatko antaa lapsillesi mallin parisuhteesta, jossa yhdessä ei olla rakkauden vaan jonkun muun syyn vuoksi?
Jouduin itse miettimään vastaavanlaisessa tilanteessa, miehen herättyä tilanteeseen liian myöhään. Minä en palannut, koska ajattelin, että mustasukkaisuuden herättämä muutoksen halu ei ole riittävän kestävä. Toivon exälleni parasta, mutta joskus on pakko suojella itseään ja lapsiaan.
Koin saman.Se on vaan narsisti joka haluaa pitää naruista kiinni.
En suostuisi uusintaa.
Enpä olisi ikinä uskonut, että kommentoin tällaiseen.
Olen itse äskettäin eronnut pitkästä avioliitosta. Komennteja lukiessani, toki itse julkaisuakin, huomasin neuvojen ja julkaisun olevan, niin yksipuolinen, että halusin kertoa oman tarinani.
Melkein kaksikymmentä vuotta aviossa, jossa juomiseni lisääntyi vuosi vuodelta.
Vaimon ilmoittaessa haluavansa eron koin tuskaa ja kyselin mahdollisuuksia jatkaa perhe-elämää. Sovittiin koeaika jonka aikana kummankin oli tarkoitus tehdä parisuhteen eteen enemmän.
Kumpikaan ei tehnyt. Meni vain pari kuukautta ja vaimo ilmoitta, että kyllä tämä nyt on tässä. Se sattui, mutta kunnioitin hänen päätöstään, enkä anellut enää mahdollisuuksia.
Parin kuukauden päästä vaimo muutti omaan asuntoonsa ja jatkoimme yhteishuoltajina alaikäiselle lapsellemme. Ero laitettiin vireille.
Jäin omakotitaloon asumaan ison asuntolainan ja muidenkin velkojen kanssa joita erossa ei voinut jakaa.
Taloudellisesta taakasta ja murheesta huolimatta elämäni alkoikin maistua ihan erilaiselta. Töistä kotiin tullessa en ollutkaan enää väsynyt, eikä tarvinnut ottaa päiväunia. Aloin harrastaa liikuntaa. Laitoin pikkuhiljaa raha-asioita kuntoon, joihin ennen en voinut puuttua ilman, että pystyssä olisi riita. Riidan pelossa en voinut myöskään puuttua lasten kasvatukseen. Vuosien saatossa olin jo vieraantunut omista lapsistakin.
Perjantaina ei enää tarvitse hakea koria kaljaa jaksaakseen hereillä.
Talon remontointi jota on lykätty jo vuosia, kun ei ole ollut rahaa, vaikka on ollut kahden ihmisen tulot, on kanssa lähtenyt mukavasti liikkeelle.
Jo aikuinen tyttäreni on lähentynyt myös kanssani ja se jos mikä saa elämän hymyilemään.
Ulkoapäin taas näyttää siltä, että exä on muutunut vanhaksi minäksi eron jälkeen. Juo vapaat viikonloppunsa ja nukkuu sohvalla töiden ulkopuolisen aikansa.
Vastaus alkuperäiseen kirjoitukseen.
Vain sinä tiedät mitä pitää tehdä.
Mutta jos et häntä enää rakasta, niin teet palveluksen itsellesi, lapsillenne ja hänelle, jos ette palaa yhteen.
Meillä on vain yks elämä ja se pitää elää. Mustasukkasuus ja alkoholismi on TODELLA haastava asia. Itse alkoholistiperheen lapsi ja vaikka harmittikin kun vanhemmille tuli asumusero juurikin viimeisenä mahdollisuutena, kun toisen alkoholi himo oli niin suuri, että vaikka hän aina tosissaan halusi lopettaa niin himo lopulta aina vei voiton. Eli vaikka harmittaakin niin enemmän olen kiitollinen siitä, että toinen vanhempi ymmärsi laittaa pisteen tilanteelle, jolloin koko perhetilanne rauhoittui ja toinen vanhempi löysi jälleen elämänilon, joka tottakai vaikutti myös meihin lapsiin! Eli lasten takia ei kannata olla yhdessä, kun kerta suhde ei ole onnellinen! Lapset kärsii enemmän riitelevistä tasapainottomista ja elämänilonsa menettäneistä vanhemmista kuin siitä, että on eroperhe ja onnelliset vanhemmat/vanhempi! ❤️
Mustasukkaisuus kuuluu myös kategoriaan, joka ei häviä vaikka toinen niin kovin vakuttelisi muuttuvansa.. Jos on taipumus mustasukkaisuuteen niin hetki voi mennä jolloin se on ns. haudattuna, mutta joku kerta huomaat, ettet enää vastaa omaan puhelimeen kun hän on läsnä ja/tai olet huomaamattasi karsinut ystävät elämästä, jotta toisen olisi mukavampi elää..
Vaikeita päätöksiä, mutta lapset tarvivat onnellisen ja turvallisen vanhemman sekä esimerkin elämään, että huonossa suhteessa ei kannata elämäänsä tuhlata! ❤️
Alkoholistin lupauksella ei ole arvoa. Hänellä on ollut monta mahdollisuutta, joihin hän ei ole tarttunut. Mustasukkaisuus ja omistushalu eivät tule olemaan riittävä motivaatio alkoholiongelman selättämiseen. Tässä vaiheessa ex haluaa olosuhteiden muuttuvan; itselleen perheen, jonka hän on menettänyt. Hän ei voi saada takaisin sitä mitä oli, vaan hänen ja kaiken muunkin pitäisi muuttua. Tätä tuskin tulee tapahtumaan.
Sinun ei tarvitse kiirehtiä mihinkään. Ei missään nimessä lasten takia suhteeseen, jota et halua. Lapset voivat olla yhteydessä isään ilman että sinä olet suhteessa häneen.
Toisaalta uuteen ihmiseen kannattaa tutustua rauhassa. Koko elämiä ja uusperhekuvioita ei tarvitse lyödä yhteen.
Ymmärrän ettei erostasi ole kauaa. Pidä itsenäisyytesi ja koe ylpeyttä siitä, että pärjäät omillasi. Rakenna itsetuntoasi edelleen ja vahvista uskoa itseesi ja siihen että voit tehdä omia päätöksiä.
Kun opit tunnistamaan omia tarpeistasi ja toimimaan niiden pohjalta, voit miettiä paremmin, keitä tahdot mukaan elämääsi.
Minä tein juuri niin, palasin takaisin. Syy, jonka paljon myöhemmin uskalsin myöntää, pelko etten olisi selvinnyt yksin lasten kanssa ilman sitä hetkittäistä toisen aikuisen tukea. Seurauksena tästä olen heidän (aikuisten lasten) silmissä heikko enkä ole koskaan pystynyt tukemaan heitä missään vaan ovat joutuneet yksin selviytymään huolistaan.
Kerroit jo itse vastauksesi: hän haluaa sinut takaisin mustasukkaisuuden vuoksi, sinulla on niin syvät haavat ettei rakkautta ole. Miksi ihmeessä antaisit mahdollisuuden? Kuule, yksin yksin on parempi kuin kaksin yksin. Mahdollisuus on aina parempi kuin syvä touvottomuus. Kokemusta on, ei ne juopot ”teni-ikäiset” muka miehet miksikään muutu. Juokse!!
Se juna meni jo. Thats’s that.
Ei me miehet mihinkään muututa! Kovasti yritetään mutta pikkuhiljaa luisumme takaisin….
Älä hyvä ihminen varsinkaan lastesi takia sitä mahdollisuutta Anna. Itse tein tuon virheen 101 kertaa ja mitä lapseni sai, paniikkihäiriön ja edelleen (tänäkin päivänä) ihan omaa elämää elävän isän, kunnes otin järjen käteen ja erosin lopullisesti. Ei exäsi muutu, kun on sinut saanut takaisin hetki menee hyvin kunnes paluu entiseen taas tapahtuu siinä vaiheessa, kun ei enää jaksa esittää hyvää isää.
C’moon nainen. Laitat itsesi edelle, kuin myös samalla lapsesi etteivät altistu enää hulttio’isälleen joka on vain sanoissaan muuttunut.
Elä ja turusti uuteen kutkuttavaan tunteeseen.
Älä missään nimessä ota exää takas kun kerran olet siitä eroon päässyt.