”Vauva syntyi ja mies muuttui”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Vauva syntyi ja mies muuttui, kannattaako erota vai jatkaa näkymättömänä?
Synnytin 2 lasta 2 vuoden ikäerolla peräkkäin. Ennen lasten syntymää tehtiin kaikkea mahdollista yhdessä ja mies kuunteli minua ja meillä oli todella hauskaa yhdessä. Kunnes lapset syntyivät. Tämän jälkeen lapset menevät miehellä aina ykköseksi ja minut priorisoi perheessä viimeiseksi eikä kuuntele minua ollenkaan. Ja lasten priorisointi ykköseksi ei haittaisi minua ollenkaan jos hän huomioisi myös minutkin. Mutta näin ei ole.
Kuva Jimmy Conover.
Kun puhun hänelle, hän katsoo muualle, ei vastaa, ei jatka keskusteluja, eikä kerro asioistaan. Kun olen kertonut miten pahalta tämä tuntuu, vastaa että ei halua tuottaa lapsille pettymyksiä ja sen vuoksi vastaa aina lapsille/antaa huomion aina heille, jos he puhuvat eikä huomioi minua – olen kuin ilmaa. Lapsethan puhuvat koko ajan ja kun vetoaa tähän niin ei minun kuuntelemiseen ole koskaan aikaa.
Hänellä on myös stressaava työ johon vetoaa ettei jaksa kuunnella minua. Lapsia kuitenkin kuuntelee aina. Kuuntelemattomuus on näkynyt mm. myös siinä että on vastoin kertomiani neuvolan ohjeistuksia syöttänyt vauvalle ruokia, joita ei saa pikkuiselle syöttää. Jos olen kertonut että lapsi sylkee jotkut ruoat päälleni/ei syö niitä, ja toivonut joidenkin toisten ruokien ostamista, niin mies on vain jatkanut näiden inhokkiruokien ostamista ja sanonut, että jos haluan muuta niin voin ostaa itse hoitorahalla.
Ajatukseni ja toiveeni eivät miestä kiinnosta. Nyt minulla on seksihalut loppuneet, koska en koe mitenkään olevani tärkeä miehelleni, lapset kun menevät minun edelle tällä tavoin. Itse taas kuuntelen aina miestäni ja vastaan hänelle vaikka lapsetkin olisivat paikalla. Mies ei kuulema putkiaivona tällaiseen kykene. Hän vaatii seksiä 3 kertaa viikossa, ja minä en kykene enää seksiin hänen kanssaan ollenkaan. Henkistä yhteyttä ei enää ole ja kosketuskin tuntuu pahalta.
Kuva Priscilla du Preez.
Olen puhunut asiasta, mutta mies ei ymmärrä ettei seksiä voi olla ilman henkistä yhteyttä. Hän ei myöskään osaa korjata käytöstään ja ehkä siihen vaikuttaa myös roolimalli jonka on kotoaan saanut – hänen vanhempansa eivät juuri puhu toisilleen.
Olemme nyt kuin kämppiksiä ja suhteemme muistuttaa kovasti hänen vanhempiensa suhdetta vuorovaikutuksen osalta. En olisi mitenkään arvannut että perhe-elämä muuttaisi mieheni käytöksen tällaiseksi. Minä siivoan, pyykkään, teen ruoat ja hoidan lapsia ja mies tuo rahaa tekemällä töitä. Hän myös auttaa lasten kanssa. Arki sujuu mainiosti ja lapset ihailevat isäänsä ja rakastavat tätä yli kaiken ja heille hän on mahtava. Minä olen yksinäinen, surullinen ja mietin eroa. On hirveää olla näkymätön loppuelämän.
Ulkonäöstä tämän ei pitäisi johtua, sillä huomioin mieheni ”pinnalliset mieltymykset” ja ulkonäkötoiveet: laihduin vanhoihin mittoihin imetyksen ansiosta nopeasti muutamassa kuukaudessa takaisin, kasvatin entistäkin pidemmät ja tuuheammat hiukset, meikkaan aina aamuisin ja pukeudun kauniisti.
Mitä minun kannattaa tehdä? Asiasta on puhuttu aviomieheni kanssa monta kertaa, mutta mies ei pysty muuttamaan käytöstään. Kaipaan kipeästi rinnalleni kumppania joka näkisi ja kuulisi minut. Kun tapasimme mieheni kanssa, kerroin jo silloin hänelle että parisuhteessa minulle tärkeintä on se, että kumppani on myös läheinen ystäväni. Muuten en kykene myöskään fyysiseen suhteeseen. Lapset ovat ihania ja heidän kanssaan vuorovaikutus on mahtavaa, mutta miten tällaisessa parisuhteessa voi elää loppuelämän?”
Nimim. Yksinäinen
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 31 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Sain vinkin vaimoltani, että hän on kirjoittanut tänne ja kiitän häntä, että otti asian vielä puheeksi eikä ottanut vielä eroa. Kiitän myös kaikkia rakantavan palautteen antaneista ja pyydän anteeksi syvästi vaimoltani anteeksiantamatonta käytöstäni. Tässä suunnittelemiani ja tekemiäni korjaustoimenpiteitä tilanteeseen ja saa lisätä vinkkejä jos tulee mieleen, kiitän jo etukäteen 🙏
– olen suorittanut liikaa muita asioita perheessä, kuin niitä joista vaimoni tulee onnelliseksi. Jatkossa säästän energiaani keskusteluihin ja kysyn joka päivä mitä hänelle kuuluu ja voinko auttaa häntä jossain ja meneekö suhteemme hyvin.
– varasin vaimon kanssa keskusteluun aikaa Outlookin kalenteriini kaikille etäpäiville, kun se on mahdollista (kuulostaa typerältä niiltä, jotka eivät elä Teams-palaverihelvetissä)
– tilasin kaksi parisuhdekurssia, joissa keskitytään henkiseen yhteyteen ja yhden intohimokurssin, jonka aika tulee ehkä joskus myöhemmin.
– yritän nähdä vaimoni taas parhaana ystävänäni ja keksiä mielekästä yhteistä tekemistä, jossa lapset ovat mukana, mutta eivät pääosassa
– pidän ohjenuoran mielessä, että ilman vanhempien tervettä suhdetta myös lapset kärsii
– varasin ajan työpsykologille työkuormasta keskusteluun ja samalla lapsuuden käytösmalleista poisoppimiseen
– omina lepopäivinäni keskityn lepäämiseen kotitöiden sijaan, että jaksan olla hyvä kumppani
– varaan lastenhoitoapua, jotta saamme parisuhdeaikaa (niinä päivinä kaikki on sujunut hyvin)
– helppaan elämässä suorittamisesta ja keskityn vaimooni
– en vingu seksiä ennen kuin vaimo sitä ehdottaa taas (p.s.vaimo on superkuuma ja kun pyörii kotona pienessä paljastavassa yöpuvussa, niin väkisin alkaa tehdä mieli..mutta aion kunnioittaa rajoja ja keskittyä nyt vain hänen ajatuksiinsa)
– vaimo merkitsee päivittäin arvosanan 4-10 kalenteriin, että mikä henkinen yhteytemme on ollut, jotta voin seurata kehitystä
– ostin vaimolle hemmottelulahjoja, vaikka ne ovatkin toisarvoisia tässä tilanteessa.
– kuuntelen ja sisäistän mitä vaimoni minulle sanoo
– opettelen tuottamaan lapsilleni hallittuja pettymyksiä ja opettelen sanat ”odota hetki, äiti puhuu nyt”
– ymmärrän, että tämä on viimeinen tilaisuuteni saada aiemmin niin ihana suhde toimimaan ja saada pidettyä unelmieni nainen.
Haluan kertoa, että olen saanut lukuisia asioita korjattua ja sopeuduttua parisuhteeseen ja perhe-elämään ja aion saada tämänkin asian kuntoon, vaikkei minuun enemmistö uskokaan.
Rakastan syvästi sinua vaimoni ja pahoittelen tuottamaani mielipahaa.
Rakkaudella
Yksinäisen kumppani
Minulla ei myöskään ole ketään toista naista, kuten ketjussa epäiltiin ja tilasin fb ketjussa suositellun kirjan.
Nyt on kunnon yritystä!
Olet luetellut valtavan määrän hyviä ja tärkeitä keinoja tehdä tilanteestanne parempi. Olisipa jokaisessa parisuhteessa tällaista ymmärrystä, yrittämisen ja huomioimisen määrää. Jotenkin uskon, että olet todella toteuttanut suunnitelmiasi, eivätkä ne olisi jääneet vain puheeksi. Välittämisesi ja rakkautesi välittyy tekstistä joka tapauksessa. Oli suuri yllätys, että kumppanin vastaus täältä löytyy – ja vielä tällainen – voiko tämä olla edes totta? Parisuhteessa on myös aina kaksi osapuolta. Kun molemmat ovat valmiita panostamaan näin paljon, ihana, pidempi (koskaanhan emme elämänpituisesta tiedä varmaksi) yhteinen matka on taattu. Paljon onnea molempien poluille, minne ne sitten lopulta johtavatkin. Tällainen heittäytyminen lisää omaakin valoa.
Tiedän erään naisen, joka kertoi samankaltaista tarinaa. Hän päätyi ensin salasuhteeseen kanssani ja sittemmin erosi, joka oli vaatimukseni suhteen jaksamiselle. Opimme toisiltamme hämmästyttävän paljon, mutta suhteemme ei ollut pysyvää laatua. Erosimme ystävinä ja sen, mitä olen hänestä kuullut, niin hyvin on mennyt ja uusi aviomieskin on löytynyt.
Minulla oli samanlainen tilanne mieheni kanssa, hän keskittyi vauva-aikana liikaa lapseen ku ei ollu sellaista kokenut. Tilanne helpotti vauvavuoden jälkeen ku saimme parisuhdeaikaa taas ja kaikki korjaantui. Suosittelen järjestämään yhteistä aikaa ja katsomaan jos löydätte taas toisenne. Tsemii!
Kirjoita miehelle mitä todella ajattelet. Jos kerran puhe ei mene perille.
Vastaustesi perusteella yrität hirveästi miellyttää miestäsi että saisit huomiota. Ei sen niin kuulu mennä. Opettele arvostamaan itseäsi ja asettamaan rajat sille miten sinua saa kohdella.
Kotiäitiys on työtä teidän yhteisten lasten vuoksi, se ei ole mitenkään päin huonompaa mitä miehesi tekemä kodin ulkopuolinen työ. Miehesi kuuluisi arvostaa sinun panostustasi yhteisen lastenne tulevaisuuteen.
Jostain syystä harva mies tuota älyää ja pitää naista huonompana kunnes sen hieroo niille naamaan.
Minäkin tekisin kuten yllä jo moni kirjoittanut. Samalla mitalla takaisin. Lähettelisin linkkejä miten läheisyys ja hellyys ja henkinen yhteys on tärkeää suhteessa tai muuten jopa ero on edessä.
Seksiin ei kannata painostettuna suostua, siinä rikkoo vain itseään.
Eroaminen ei ole mitenkään huono vaihtoehto vaikka edes asumusero. Se voi selkeyttää molempien päitä. Et ole yksin vastuussa ehjästä perheestä ja parisuhteesta, et ole huono ihminen jos lähdet. Et ole huono jos jäät. Opettele kuuntelemaan itseäsi, tutustu sinun rajoihisi ja pidä niistä kiinni. Valitettavasti sinusta itsestäsi ei huolehdi kukaan muu kuin sinä itse. Nyt sinun täytyy alkaa huolehtia sinusta ja hyvinvoinnistasi että jaksat jatkossakin olla hyvä vanhempi lapsillesi.
Voimia! Olen ollut tuossa tilanteessa itsekin. Me löysimme keskustelu yhteyden vuosien päästä, kun opin asettamaan rajat sille miten minua saa kohdella.
Kiitos viestistä. Olen yrittänyt puheen lisäksi kirjoittaa näistä asioista miehelle, lähettää erilaisia linkkejä aihepiiristä, käynyt parisuhdeterapiassa. Nämä ovat muuttaneet miehen käytöstä aina hetkeksi, mutta palaa aina vanhoihin kotoa oppimiinsa tyyleihin. On tuntunut kuin hakkasin päätä seinään kun palataan aina lähtötilanteeseen ja joka kerta hän ihmettelee samoja asioita ”miksi henkinen yhteys on niin tärkeää eikä seksiä voi olla ilman” Ja kun olen luullut että hän on oivaltanut asioita, huomasinkin aina että hän ei olekaan oivaltanut tai ymmärtänyt oikeasti juuri mitään. Ja siinä menee usko siihen että mitään pysyvää muutosta voisi tapahtua.
Olen samaa mieltä että omat rajat täytyy vetää. Ja nyt olen sen tehnyt. Enää en harrasta seksiä millään painostuksella jos se ei tunnu hyvältä ja henkistä yhteyttä ei ole.
Olen myös pyrkinyt pois tästä miellyttämisestä kohti sitä että arvostaisin itseäni enemmän. Aiemmin mm. järjestin lasten ja miesten vaatekaapit tiptop ja annoin heille lähes kaiken vaatetilan jota ei ole meillä rajattomasti. Ja omat pieneen tilaan. Mies ei koskaan kiittänyt asiasta, mutta kommentoi paheksuvasti miten vaatekaappini on täynnä/ sotkuinen. Jouduin synnyttämään lapsemme sektiolla ja selvisin yksin kipujen kanssa sairaalassa. Sanoin miehelle että menee kotiin lepäämään kun hän ei pitänyt sairaalan lisäsängystä ja kertoi olevansa väsynyt. Hän lepäsi, saunoi ja katsoi ohjelmia yksin kotona ja ajattelin että levänneenä hän on minulle mukava eikä aiheuta uutta baby bluesia. Ei ollut. Hän vaati minua kyykimään kotona heti leikkauksen jälkeen ja vaihtamaan esikoiselle vaipat ja en saanut katsoa edes 10 uutisia kun kuulema häiritsi häntä ja kiroillen viskeli kirjat pitkin seiniä kun ärähdin asiasta. Itse kävi harrastuksissaan ja tein kaikkeni että hän saa levätä. Kaiken tämän jälkeen minulle lankesi paha baby blues. Paineessa nostelin itse raskaat tavarat/ turvaistuimet autoon ja kannoin vauvaa vaikka oli nostamiskielto, koska koin ettei mieheltä voi pyytää apua. Hän kun ei ole osoittanut suhteen aikana että mielellään auttaa kun apua pyydetään. Hän tekee minulle ruokaa, ostelee kukkia, herkkuja jne. joita itse haluaa tehdä ja odottaa niistä kiitosta, mutta ei asioita joita kumppani pyytää.
Mutta tosiaan nyt tähän on tullut stoppi. En enää aio priorisoida itseäni viimeiseksi vaikka kumppani niin tekisi. En saa häneltä kiitosta venymisestä tai teoista joita teen hänen jaksamisensa eteen ja olen mennyt liian pitkälle venyessäni oman fyysisen ja henkisen hyvinvointini kustannuksella. Nyt se loppuu ja olen jo tehnyt käytökseeni muutoksia joilla osoitan itselleni ja kumppanilleni että arvostan itseäni ja nyt saa riittää. Mitta on tullut täyteen ja olen vain katkeroitunut kumppanilleni yrittäessäni tehdä hänestä onnellista. Ei se toimi niin. Nyt se on loppu.
Ihan kuin olisin lukenut oman tarinani.. 😥 Ihan samoin fiiliksin.
Seksi on loppunut kokonaan, kun henkinen yhteys on kadonnut täysin lapsen myötä. Taloudellinen valta ja arvostuksen puute. Olen yrittänyt löytää ulospääsyä tästä umpikujasta, mutta en ole vielä onnistunut.
Tuntuu, että ero olisi ainoa ratkaisu, mutta jotenkin hakkaan vielä päätäni seinään.
Ikävä kuulla 😐 Tällaiset eropäätökset tosiaan monesti kypsyvät hitaasti kunnes tulee päivä jolloin viimeinen rajapyykki ylitetään jos asiat eivät muutu. Kai sitä tiettyyn pisteeseen asti elättelee toiveita toisen muuttumisesta jotta suhdetta voisi jatkaa 🙄 Voimia sinne, toivottavasti teillä asiat korjaantuvat tai löydät kumppanin joka arvostaa sinua, sellaisen suhteen sinäkin ansaitset 💕
Sinuna olisin täysin samanlainen välinpitämätön miestäsi kohtaan, katso huomaako hän, että ”sinuakaan ei enää sitten kiinnosta”. Samalla mitalla takaisin ja sanot suoraan miltä mikäkin tuntuu, ja jos ei muutosta vieläkään näy eikä miehesi tajua olevan idiootti, niin bye bye!
Maailman ehkä paskin neuvvo ikinä, mut käännä oma käyttäytyminen peilikuvaksi miehen käyttäytymiselle, eli samalla mitalla takasi!! Koska hän voi, sinäkin voit!! Varaudu käyttäytymään näin viikko- puolitoista, jos ei mies havahdu ite keskustelemaan asiasta, ni sit joudut miettimään mimmosessa suhteessa haluat olla ja onko nykyinen suhde sinua varten…
Olen kokeillut tätä ja tilanne on muuttunut hetkeksi paremmaksi ja on sanonut ymmärtävänsä asian, mutta hetken päästä on muuttunut takaisin vanhoihin malleihin jotka ovat täysin samanlaiset kun hänen lapsuudenperheessään on ollut 😥 Kiitos kuitenkin vinkistä 💕
Toihan on täyttä henkistä väkivaltaa ja alistamista. Ei sellaista tarvitse hyväksyä eikä lasten ole hyvä oppia, että äitiä voi kohdella tuolla tavalla. En myöskään ymmärrä, että jatkaa lapsen inhokkiruokien ostamista, hän selkeästi haluaa rahan kautta määrätä vahvasti asioista ja kuvittelee olevansa siihen oikeutettu. Kerää tarpeeksi säästöjä ja lähde nostelemaan, jos mies ei suostu parisuhdeterapiaan.
Ootpas sä supernainen, kun pystyt entistä tuuheammat hiuksetkin kasvattamaan, pelkällä tahdonvoimalla(ko)!
Ei vaines, jos miehen käytös on tuollaista tulee mieleeni vaan että hänellä on joku toinen jonka kanssa haluaisi elämänsä jakaa, muttei sitä syystä tai toisesta ehkä vielä tee. Sinä olet nyt täyttänyt tehtäväsi hänelle ja tästä eteenpäin pitäisi jonkun toisen jatkaa.
Kuulostaa niin tutulta. Aivan sama tilanne oli täällä, kunnes sitten selvisi että miehellä on toinen nainen, jolta saa kaiken tarvitsemansa. Selvisi syy kaikelle kertaheitolla. Ole varuillasi.
Kuulostaa että kaikkesi olet yrittänyt. Jos miestä ei kiinnosta sinun tunteesi ja ajatuksesi, tai häneltä ei ylipäätään
löydy halua korjata mainitsemiasi ongelmia, niin oma neuvoni on että erotkaa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi suhteessa jossa on onneton. Saat ja ansaitset varmasti paljon parempaa, jos olet toiminut kuten olet kirjoittanutkin.
Kuulostaa ihan ex-mieheltäni. Tunsin valtaavaa riittämättömyyttä, kun miehellä meni minuun täysin mielenkiinto. Myös hän saanut kotoa mallin että lapsiperheen vanhempien ei enää tarvitse noteerata toisiaan, elää yhdessä vain kuin kämppikset. Erosimme ja tulemme oikein hyvin toimeen omistautuvina vanhempina eri osoitteissa, mutta parisuhde oli täysin kuollut. Löytyi myös mies joka ajattelee samalla tavalla kuin itsekin, se loppuelämän mies.
Ihanaa kuulla että olet löytänyt tuollaisen hyvän suhteen ja että sellainen on mahdollista löytää vielä yksinhuoltajanakin ❤ Se on kyllä niin omakin unelmani. Täytyy jaksaa vielä vauvavuosi ja mennä töihin niin voin rahoittaa omat ja lasten menot jos tilanne ei muutu ja ero tulee.
Paras oliski kun vaihtaisitte rooleja. Jos isä tykkää lasten kanssa touhuta ja laittaa heidät ykköseksi, niin olkoon kotona lasten kanssa ja hoitakoon kodin asiat ja sinä menet töihin (oletuksena, että mahdollista palata työhön tai mahdollisuus saada työpaikka). Monet äidit jää kotia lasten kanssa ja osalla tämä toimii ja osalla ei ja silloin jos se ei toimi, niin paras on vaihtaa roolit ja näin ollen molemmat näkee sen toisen tilanteen. Isä näkee mitä se todellisuudessa on olla lasten kanssa kotona ja samalla hoitaa sitä kotia ja äiti puolestaan näkee sen taloudellisen puolen.
Kuulostaa tutulta.. erosin, kun oli nuppi seota tuollaisessa parisuhteessa. Sain elämäni takaisin.. ja sain myös sen seksielämäni takaisin.
Ihana kuulla! ❤❤
Ai kolme kertaa viikossa pitäisi seksiä olla tuollaisen tyypin kanssa? Aivan järkyttävää ja typerää. Jos asiasta on puhuttu moneen kertaan eikä ongelma mene miehelle jakeluun niin ei sulla ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Älä nyt helvetissä tuhlaa elämääsi tuossa suhteessa. Tietty, jos lähtee johonkin pariterapiaan niin sitä voi yrittää mutta tuskinpa lähtee (?).
Kyllä ja suuseksillä, anaaliseksillä ja roolileikeillä maustettuna. Ja toki nämä olisivat asioita joita mielelläni tekisin jos rinnalla olisi läheinen, minua kuunteleva ja arvostava ihminen. Mutta kun tosiaan ei ole.
Hän lähetti minulle jokin aika sitten viestinä tutkimuksen jonka mukaan suuseksi on lähes jokaiselle miehelle tärkeää ja kuinka moni olisi valmis jättämään kumppaninsa jos ei tällaista saa. Mitäpä tähän voi sanoa. Tämä hänen tyylinsä yrittää saada seksielämäämme toimimaan vain pahentaa tilannetta. Alkuunkin minulla on oikeus kehooni ja vaikka joku tutkimus sanoisi mitä vain niin lopulta minä päätän mitä teen ja kenen kanssa. Tuollaisen viestin laittaminen on myös mautonta vihjailua siitä että jos en anna suuseksiä niin ero tulee. Tämä lähestymistapa ei paranna seksihalujani häntä kohtaan, päinvastoin. Hän ei ymmärrä miksi suhtauduin viestiin negatiivisesti, hänhän vain tarkoitti sillä kertoa että haluaisi useammin suuseksiä. Ja ei tosiaan ymmärrä miksi hänen täytyy ”joustaa” ensin ja parantaa henkistä yhteyttä, miksi minä en samalla heti vain ala harrastamaan seksiä joka on hänelle tärkeää.
Minkälainen miehen malli on tuollainen on lapsille, jossa isä ei huomio vaimoaan? Kysy mieheltäsi.
Hän haluaa olla hyvä isä mikä tietysti hienoa! Mutta vanhempien parisuhde on lasten koti. Haluaako hän, että perheestänne tulee eroperhe ja lasten perhe hajoaa?
Onko se lasten paras?
Kylmä ilmapiiri ei ole hyväksi ja lapset vaistoavat ristiriidat.
Jotain kautta pitää saada tilanteeseen muutos, ettei tavat siirry jälleen uudelle sukupolvelle..
Entä jos keskittyisit välillä ihan omiin asioihin? Tiedän, että ihmiset on erilaisia. En silti oikein mitenkään pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka kaipaavat huomiota toisilta. Jos mies kerran hoitaa lapset, niin lähde sinä kavereitten kanssa vaikka harrastamaan! Tai yksin lenkille. Tai ihan vaan kaupungille ihmettelemään ihmisiä. Mikä nyt sinulle onkaan se kiva juttu. Anna miehen touhottaa. Ehkä hänelle on iskenyt se tunnettu äitiyshöperyys 😅
Minulla on oma sosiaalinen elämäni ja ystäväni, mutta ne eivät auta siihen että saisimme mieheni kanssa sellaisen henkisen yhteyden, joka mahdollistaisi seksin välillämme. Ja ilman tätä ei mieskään varmasti halua olla pitkään suhteessa. Ja minä taas en voi harrastaa seksiä jos olen vieraantunut kumppanistani henkisellä tasolla niin että hänen kosketuksensakin tuntuu pahalta. Joten nämä vinkit eivät ratkaise tämän parisuhteen ongelmia valitettavasti.
Suoraan kun jostaki 50luvulta toi,siinähän ei mitään pahaa sinänsä ole…mutta tuo vaikuttaa jo taloudelliselta väkivallalta&vallankäytöltä. Toisin sanoen hän tuo rahat hän päättää ruuista lähtien…juu emmä kattelis kyllä tollasta. Varsinkaan jos jo yrittänyt puhua jne ja muutosta ei tapahdu. Silloin voit todeta että herra on hyvä ja hankkii ittelleen sellasen oy kotiorja abn iha jostaki muualta. Jollei tuokaan herätä arvon herraa nii sit kyllä lähe ja äkäseen.
Siltä se on tosiaan tuntunut. Ja vielä kun mieheni kertoi avioliiton jälkeen ettei tykkää kaupoista ja halusi käydä niissä aina yksin ettei siellä vaan kulu liikaa aikaa. Käytännössä tämä sitten tarkoitti sitä että hän teki aina ruokaostoksia itse ja osti mitä itse halusi. Minulla ei hoitorahalla ole ollut kauheasti varaa mihinkään kun on muitakin menoja. On tuntunut todella että hän käyttää rahaa vallankäytön välineenä. Tämä on heikentänyt henkistä yhteyttämme entisestään.
Tähän lastenruoka-asiaan tuli onneksi lopulta muutos kun aloin viemään hänen työhuoneeseensa purkit joita vauva inhosi ja sanoin että hän voi itse syöttää ne vauvalle ja minä syötän ne joita vauva suostuu syömään.
Soita heti perheneuvolaan ja pyydä aika perheterapeutille. Eihän kukaan jaksa olla näkymätön. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja kohdatuksi parisuhteessa. Perheneuvolasta saatte työkaluja kommunikaation parantamiseen ja ulkopuolinen ammattilainen osaa ohjata keskustelua ihan eri tavalla. Hae apua ennen kuin kulutat itsesi loppuun. Tsemppiä!