”Vauva syntyi ja mies muuttui”

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Vauva syntyi ja mies muuttui, kannattaako erota vai jatkaa näkymättömänä?

Synnytin 2 lasta 2 vuoden ikäerolla peräkkäin. Ennen lasten syntymää tehtiin kaikkea mahdollista yhdessä ja mies kuunteli minua ja meillä oli todella hauskaa yhdessä. Kunnes lapset syntyivät. Tämän jälkeen lapset menevät miehellä aina ykköseksi ja minut priorisoi perheessä viimeiseksi eikä kuuntele minua ollenkaan. Ja lasten priorisointi ykköseksi ei haittaisi minua ollenkaan jos hän huomioisi myös minutkin. Mutta näin ei ole.

Kun puhun hänelle, hän katsoo muualle, ei vastaa, ei jatka keskusteluja, eikä kerro asioistaan. Kun olen kertonut miten pahalta tämä tuntuu, vastaa että ei halua tuottaa lapsille pettymyksiä ja sen vuoksi vastaa aina lapsille/antaa huomion aina heille, jos he puhuvat eikä huomioi minua – olen kuin ilmaa. Lapsethan puhuvat koko ajan ja kun vetoaa tähän niin ei minun kuuntelemiseen ole koskaan aikaa.

Hänellä on myös stressaava työ johon vetoaa ettei jaksa kuunnella minua. Lapsia kuitenkin kuuntelee aina. Kuuntelemattomuus on näkynyt mm. myös siinä että on vastoin kertomiani neuvolan ohjeistuksia syöttänyt vauvalle ruokia, joita ei saa pikkuiselle syöttää. Jos olen kertonut että lapsi sylkee jotkut ruoat päälleni/ei syö niitä, ja toivonut joidenkin toisten ruokien ostamista, niin mies on vain jatkanut näiden inhokkiruokien ostamista ja sanonut, että jos haluan muuta niin voin ostaa itse hoitorahalla.

Ajatukseni ja toiveeni eivät miestä kiinnosta. Nyt minulla on seksihalut loppuneet, koska en koe mitenkään olevani tärkeä miehelleni, lapset kun menevät minun edelle tällä tavoin. Itse taas kuuntelen aina miestäni ja vastaan hänelle vaikka lapsetkin olisivat paikalla. Mies ei kuulema putkiaivona tällaiseen kykene. Hän vaatii seksiä 3 kertaa viikossa, ja minä en kykene enää seksiin hänen kanssaan ollenkaan. Henkistä yhteyttä ei enää ole ja kosketuskin tuntuu pahalta.

Olen puhunut asiasta, mutta mies ei ymmärrä ettei seksiä voi olla ilman henkistä yhteyttä. Hän ei myöskään osaa korjata käytöstään ja ehkä siihen vaikuttaa myös roolimalli jonka on kotoaan saanut – hänen vanhempansa eivät juuri puhu toisilleen.

Olemme nyt kuin kämppiksiä ja suhteemme muistuttaa kovasti hänen vanhempiensa suhdetta vuorovaikutuksen osalta. En olisi mitenkään arvannut että perhe-elämä muuttaisi mieheni käytöksen tällaiseksi. Minä siivoan, pyykkään, teen ruoat ja hoidan lapsia ja mies tuo rahaa tekemällä töitä. Hän myös auttaa lasten kanssa. Arki sujuu mainiosti ja lapset ihailevat isäänsä ja rakastavat tätä yli kaiken ja heille hän on mahtava. Minä olen yksinäinen, surullinen ja mietin eroa. On hirveää olla näkymätön loppuelämän.

Ulkonäöstä tämän ei pitäisi johtua, sillä huomioin mieheni ”pinnalliset mieltymykset” ja ulkonäkötoiveet: laihduin vanhoihin mittoihin imetyksen ansiosta nopeasti muutamassa kuukaudessa takaisin, kasvatin entistäkin pidemmät ja tuuheammat hiukset, meikkaan aina aamuisin ja pukeudun kauniisti.

Mitä minun kannattaa tehdä? Asiasta on puhuttu aviomieheni kanssa monta kertaa, mutta mies ei pysty muuttamaan käytöstään. Kaipaan kipeästi rinnalleni kumppania joka näkisi ja kuulisi minut. Kun tapasimme mieheni kanssa, kerroin jo silloin hänelle että parisuhteessa minulle tärkeintä on se, että kumppani on myös läheinen ystäväni. Muuten en kykene myöskään fyysiseen suhteeseen. Lapset ovat ihania ja heidän kanssaan vuorovaikutus on mahtavaa, mutta miten tällaisessa parisuhteessa voi elää loppuelämän?”

Nimim. Yksinäinen

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 32 kommenttia, jätä oma kommenttisi.