Viikonloppu tuntuu vain ylitöiltä
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä.
Kello kännykässä näyttää seitsemää aamulla. Tuntuu, ettei jaksa enää. Kello näyttää viikonlopun alkua, mutta rentoutta ei tunnu. Mielessä on vain se lista, joka pitää hoitaa. Työviikko tavallaan vain jatkuu kotiylitöinä.
Hiipii makuuhuoneesta ja menee keittiöön. Tekee kupin kahvia ja istuu pöydän ääreen. Edessä on tyhjä paperi, joka pitää täyttää viikonlopun tehtävistä. Kirjoittaa ylös: ruokaostoksille, pyykkipäivä, siivous, lasten harrastukset, ja lopulta, ehkä, hetki rauhaa. Miettii, että pitäisi kirjoittaa myös aikaa kumppanin kanssa, mutta ei tiedä, onko se mahdollista.
Kumppani nukkuu vielä. Katsoo häntä ja miettii, ettei hän tiedä, mitä käy läpi. Elämä on muuttunut pelkäksi logistiikkakumppanuudeksi. Keskustelut pyörivät vain lasten aikataulujen ja arjen velvollisuuksien ympärillä. On pakko hoitaa nämä asiat, jotta elämä toimii. Ei enää muista, milloin on viimeksi jutellut muusta kuin arjen rutiineista. Vuorotellaan. Sunnuntaina molemmat avaavat jo läppärin.
Herättää kumppanin ja sanoo, että pitää mennä. Kumppani nousee, syö aamupalan ja alkaa hoitaa omia tehtäviään. Hän ottaa vanhimman lapsen harjoituksiin, ja itse jää nuorimman kanssa kotiin. Tekee kotitöitä, jotka kumppani on jättänyt hoitamatta. Koko päivänä ei nähdä toisiaan kuin ohimennen. Molemmilla on omat tehtävät, jotka on hoidettava.
Illalla, kun kaikki ovat nukkumassa, tuntuu yksinäiseltä. Istuu sohvalla ja katsoo ulos ikkunasta. Mietii, kuinka elämä on muuttunut. Ollaan onnellisia, on perhe, mutta on kadotettu se, mitä oli ennen.
Toivoo, että olisi aikaa itselle. Toivoo, että voisi vain olla yhdessä ja nauttia toistensa seurasta. Toivoo, että elämä ei olisi vain jatkuvaa suorittamista. Haluaisi takaisin sen tunteen, että ollaan kumppaneita, eikä vain vanhempia eikä työntekijöitä kasvottomissa yrityksissä.”
Mainos
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Toi on justiinsa noita yhteiskunnan vaatimuksia ollaan tehty lapsia ja perustettu perhe koska yhteiskunta niin edellyttää. Nyt voin itse olla onnellinen vapaa parisuhteista ja onnellinen lapseton, ei käy kateeksi perheellisten oravanpyörä
Olemme molemmat kokopäivätöissä. Asumme isossa talossa ja hommia riittää. Teemme viikon ruokaostokset netissä ja helppoa hakea autolla valmiit kassit. Siivous no ei ehkä niin täydellinen mutta koitamme yhdessä tehdä viikonloppuna edes jotain pientä siivousta. Yleensä meillä on aika sotkuista mutta vaikea pitää koti täydellisenä kuin molemmat töissä arkisin. Haluan myös sitä rauhaa ja lepoa että jaksan viikon töissä. Perjatai tai lauantaina lapset katsovat elokuvaa omassa huoneessa ja silloin me aikuiset vietetään omaa aikaa joko katsotaan omaa elokuvaa tai puhutaan. Meillä jo kouluikäiset lapset joten koitamme myös arkisin käydä vain me kaksi pienellä iltalenkillä. Silloin tietenkin täällä kotona olisi hommia tehtävänä mutta uskon että parempi että otamme aikaa kahdestaan. Eli koti niin kuin jo kirjoitin ei todellakaan ole tip top. Olemme aika tarkkoja että ei ole paljon menoja viikonloppuisin. Itse en vain jaksa. Sanon usein ei menoille .mikä harmittaa mutta tarvitsen lepoa viikonloppuisin. Samaistun siihen että aika ei riitä, haluasin enemmän sitä. Mutta yhteys kumppaniin pitäisi kuitenkin olla. Tehkää jotain pientä yhdessä ei tarvitse olla mitään erikoista. Joku ehdotti yhteistä suihkua, edes joku pieni hetki yhdessä läheisyyttä 😊
Kauppareissut, viikkosiivous ja pyykkäys on hyvä hoitaa jo arki-iltoina. Työtä on hyvä pilkkoa joka illalle 15-30 min. Lasten aikaa vieviä harrastuksia ja omia harrastuksia kannattaa karsia viikonlopulta pois, jos ne eivät tuota iloa koko perheelle. Toisaalta niistä voi tehdä parisuhde aikaa, kun lähtee koko perheen voimin liikkeelle ja yhdistää samaan yhteisen lenkin tai jotain muuta mukavaa. Autoillessa ehtii jutella. Tärkeintä on ymmärtää että tämäkin on vain vaihe ja se menee ohi. Välillä voi olla vuosia jotka eivät niin kipinöi tai säkenöi eri tavoin kuin ennen. Yhteinen hetki suihkussa kahdestaan voi olla se korsi mikä pitää liekin yllä parisuhteessa kiireellinen keskellä.
Huom. omaa mielenterveyttä ja jaksamista arjessa tulee hoitaa itse, eikä se ole puolison tehtävä tai parisuhdeasia. Kun on itse jaksava, koko elämä näyttää paremmalta.
Oma valintahan se on, miten viikonloppunsa viettää. Saa täyttää viikonlopun pakollisilla menoilla ja tapahtumilla , tai sitten saa huilata.
Jos valitsee perustaa perheen, ikävä tosiasia on, että viikonloppunakin ollaan vanhempia ja huolehditaan lapsista ja kodista. Jos valitsee harrastuksia, joihin käytetään viikonloput, ei sekään sitten yllätyksenä voi tulla, että ne tulee siihen kodin ja lasten huolehtimisen lisäksi. Aika turhaa sitten surkutella netissä, kuinka kurja elämä on, jos itse niin valitsee, eikä tee muutoksia vaikka huomaa, että ei ollutkaan meidän juttu.
Meillä viikonloput tietoisesti rauhoitetaan. Ei harrastuksia vklopuille. Merkataan kalenteriin jo etukäteen tyhjät vkloput, joihin ei oteta yhtään mitään juhlia tai menoja, keskitytään perheeseen täysin. Valintoja jotka välillä kipeitäkin, mutta meille tämä on arvojärjestyksen mukaan elämistä. Valitaan se, että ollaan perheen kanssa.
Työtä ja tekemistä tosiaan riittää viikonlopuillekin. Toki meillä ne asiat ovat aika pieniä, helposti hoidettu.
Ehkäpä teidän olisi aika puhua siitä, miten koko perhe osallistuu kotitöihin niin, että koti ei ole kenenkään henkilökohtainen työleiri. En tiedä, minkä ikäiset lapset teillä on.
Konkreettisia ajatuksia, joita tuli mieleen:
– Puoliso ja lapset oikeasti mukaan hommiin.
– Miksi sinä organisoit tehtävälistan kanssa? Miettikää yhdessä, mitä tehtävää on, ja tehkää sitten jokin järkevä jako.
– Teette viikkosiivouksen esimerkiksi perjantaina tai torstaina, viikonlopulle jää sitten vain pieniä jokapäivän kotitöitä
– Voivatko lapset kulkea itse harrastuksiinsa? Onko mahdollisuus miettiä harrasteita, jotka eivät sido koko perhettä?
– Kummallekin omaa aikaa. Jos arkena ei kerkeä, puoli tuntia viikonloppuna per päivä, ei pitäisi olla mahdotonta toteuttaa. Priorisoi se.
– Kun lapset tekevät omia hommiaan tai nukkuvat, olkaa yhdessä. Laittakaa ruokaa. Jos lapset on kouluikäisiä, käykää yhdessä vaikka puolen tunnin lenkillä. Mitä tahansa, mikä on helppo toteuttaa arjen lomassa.
Jos viikonloppu tuntuu noin raskaslta, niin ainakin lasten harrastuksia voisi karsia. Ei vanhemman tehtävä ole olla jalkapallotaksi.
Viikonloppu on perheen aikaa. Vaikka kotitöitä yhdessä tehden. Tai sitten koko perhe yhdessä ottaa rennosti. Voihan sitä porukalla lähteä vaikka kyläilemään, jos siltä tuntuu. Tai kutsua joku kylään. Mutta vain jos oikeasti haluaa.
Minusta viikonloppu on parasta aikaa. Ja parasta siinä on perhe.
Yksi päätös minkä itse tein aikoinaan: ei lasten harrastuksia viikonlopulle. Muutamia kisareissuja on tietenkin silloin tällöin viikonloppuina, kun kuitenkin harrastavat. Mutta pääasiassa aika on varattu perheelle. Lapset nyt jo isoja 12-20v, yksi pieni lisäksi.